Saattohoito vaatii erikoislääkärin osaamista 

Pirkanmaan Hoitokodin ylilääkäri Tarja Korhosella on pitkä kokemus palliatiivisesta hoidosta. Mitä saattohoito tarkoittaa lääkärin näkökulmasta?

Kuka olet?

Olen 53-vuotias syöpätautien erikoislääkäri ja asun Kangasalla puolisoni ja labradorinnoutajani kanssa. Meillä on kolme aikuista poikaa, jotka ovat jo muuttaneet pois kotoa.

Olen kotoisin Kajaanista, mutta opiskelin lääkäriksi Kuopiossa. Jo opiskeluaikana kiinnostuin syöpätaudeista ja työkokemus syöpätautiklinikalla Keski-Suomen Keskussairaalassa vahvisti minulle, että tämä on minulle oikea erikoistumisala. Erikoistuin syöpätautien erikoislääkäriksi TAYS:ssa, erityisesti minua kiinnosti rintasyövän hoito ja palliatiivinen hoito. Kun TAYS:iin avattiin 2000-luvun alussa palliatiivinen yksikkö, sain olla valmistuttuani kehittämässä siellä palliatiivisen poliklinikan toimintaa yhdessä professori Kaija Hollin kanssa.

Kun osallistuin ensimmäisten suomalaisten mukana Pohjoismaiseen palliatiivisen lääketieteen koulutukseen 2003–2005, hurahdin palliatiiviseen lääketieteeseen täysin. Olin aktiivisesti mukana myös palliatiivisen lääketieteen yhdistyksen hallituksessa sekä erityispätevyystoimikunnassa. TAYS:n palliatiivisessa yksikössä työskentelin yhteensä kymmenisen vuotta.

Palliatiivisella poliklinikalla työskennellessäni välillä tuntui, että potilaan voinnin heiketessä hoitosuhde katkesi juuri silloin, kun potilas olisi eniten kaivannut apuani. Olisin halunnut seurata potilaan ja läheisten rinnalla myös saattohoitovaiheen, eli hoitaa potilasta ihan elämän loppuun saakka.

Kun Pirkanmaan Hoitokodin edellinen lääkäri jäi eläkkeelle, hainkin täältä ylilääkärin paikkaa ja tulin valituksi.

Mitä saattohoito tarkoittaa lääkärin näkökulmasta?

Lääkäri toimii saattohoitokodissa osana moniammatillista hoitotiimiä. Jokainen tiimin jäsen on tärkeä.

Lääkärin rooli saattohoidossa on huolehtia, että potilas saa hänelle oikeanlaisen ja riittävän oirelääkityksen. Kun fyysiset oireet ovat hallinnassa, potilas pystyy mahdollisesti tekemään itselleen vielä mieluisia asioita ja läheistenkin on parempi olla.

Potilaan kipua lääkitään ensisijaisesti suun kautta otettavilla opiaattikipulääkkeillä. Lisänä voidaan käyttää tulehduskipulääkkeitä ja joskus myös hermokipulääkkeitä. Kipulääkitystä annetaan säännöllisesti siten, että sen vaikutusaika kattaa koko vuorokauden ympäri.

Lisäksi potilas saa lisälääkettä, jos kipua ilmaantuu säännöllisesti annettavasta kipulääkityksestä huolimatta. Nielemiskyvyn heikennyttyä kipulääkitystä voidaan antaa myös ihonalaisesti joko säännöllisesti annettavilla annoksina tai jatkuvana infuusiona lääkeannostelijalla eli ns. kipupumpulla.

Kipujen hoitoon on käytettävissä paljon erilaisia keinoja.

Millainen on tyypillinen työpäivä?

Työskentelen yhdessä osastomme palliatiivisen lääketieteen erityispätevyyskoulutuksessa olevan lääkärin kanssa. Tyypillisen työpäivän aluksi käymme läpi hoitajien kirjaukset potilaiden voinnista edelliseltä illalta ja yöltä. Jos illan tai yön aikana joku potilaista on kuollut, käyn toteamassa kuoleman ja sanelen hänestä kuolintodistuksen ja epikriisin hoitokodin hoitoajalta.

Tämän jälkeen käymme tapaamassa niitä potilaita, joilla on ollut oireita ja jotka mahdollisesti tarvitsevat lääkärin arviota voinnin suhteen. Juttelemme voinnista ja oireista potilaiden ja läheisten kanssa.

Meiltä kotiutuu viikoittain keskimäärin yksi potilas, joten teemme kotiutuvalle tarvittavat reseptit ja kotiutumistekstit.

Lähes päivittäin meillä on potilaan hoitoneuvotteluja. Hoitoneuvotteluun tulee mukaan potilas, hänen nimeämänsä läheiset, potilaan omahoitaja, lääkäri ja joskus fysioterapeutti tai sosiaalityöntekijä. Hoitoneuvottelussa käydään läpi yhdessä yleensä sairaustilannetta, askarruttamaan jääneitä kysymyksiä, niitä toiveita, joita potilaalla ja läheisillä on hoidon suhteen, sekä miten potilaan elämänlaatu saataisiin mahdollisimman hyväksi nykyisessä tilanteessa.

Iltapäivästä on usein kokouksia, kuten moniammatillisia palavereja potilaiden hoitoon liittyen, työpaikkakokouksia tai palliatiivisen vastuuryhmän kokouksia.

Keväisin hoitokodilla käy perinteisesti koko lääketieteen kolmannen vuosikurssin opiskelijaporukka parinkymmenen hengen ryhmissä. Pidämme opetusta heille yhdessä ylilääkäri Juho Lehdon kanssa. Pidän tärkeänä, että tulevat kollegat perehtyvät mahdollisimman varhain myös hyvään saattohoitoon.

Millainen Pirkanmaan Hoitokoti on työpaikkana?

Työpaikalle on aina mukava tulla ja lomaltapaluukin tuntuu yleensä mieluisalta. Minulla on mukavat ja ammattitaitoiset työkaverit, joiden hyväntuulisuus on tarttuvaa.

Ihailen hoitajiamme, joilta vaaditaan kykyä olla läsnä vaikeissakin tilanteissa. Heillä on laajaa oirehoidon osaamista sekä rohkeutta ottaa esiin potilaan ja omaisten kanssa vaikeitakin asioita sekä aistia erilaisia tunnetiloja herkällä korvalla.

Tämä on sellaista työtä, etteivät siihen todellakaan kaikki sovellu.

Mikä työssäsi on antoisaa?

Minusta työssäni on antoisaa, että pääsen hyödyntämään koulutukseni ja työkokemukseni tuomaa osaamista ja lievittämään potilaan oireita. Koen työni hyvin merkitykselliseksi.
Tässä työssä näkee ja kokee elämän rajallisuuden sekä sen, että elämä ei mene läheskään aina niin kuin sitä itse suunnittelee. Uskoakseni olen oppinut, että omat haaveet kannattaa toteuttaa mahdollisimman pian eikä lykätä niitä hamaan tulevaisuuteen, kun kenelläkään meistä ei ole lupausta tulevaisuudesta.

Vastikään kuollut potilaani totesi viisaasti, että kuoleman hetkellä ihmiselle raskainta on elämättä jäänyt elämä. Hän itse oli elänyt elämänsä täysillä eikä hänellä ollut varmasti jäänyt mitään itselleen tärkeää tekemättä.

  • Kirja jonka luit viimeksi: Susan Abulhawa: Rakkaudetonta maailmaa vastaan
  • Elokuva/sarja jonka katsoit viimeksi: The Butler
  • Lempiväri: sininen ja vaaleanpunainen
  • Lempiruoka: thaimaalainen ruoka